Sunnuntaina 9.10. heräsin aamulla aikaisin mennäkseni Leilan kanssa kirkkoon. Leila toivoi minun näkevän kirkon, sillä monet Suomi-Kodin asukkaat käyvät samassa kirkossa ja se on tärkeä osa heidän sosiaalista ympäristöään. Kyseessä on Agricola kirkko, jonka tiloissa toimivat suomalainen, ruotsalainen sekä kiinalainen seurakunta. Me menimme suomen kieliseen jumalanpalvelukseen, joka alkoi kello kymmenen. Paikalla oli melko paljon ihmisiä, joista suurin osa oli suomi-Kodin asukkaita. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Jumalanpalveluksen jälkeen oli vuorossa ruokailu, joka toteutettiin nyyttäri periaatteella. Jokainen toi tullessaan jotakin syötävää ja tuloksena oli valtava valikoima salaatteja, laatikoita, voileipiä ja kakkuja. Ruoasta maksettiin oman harkinnan mukaisesti, mutta suositusmaksu oli 5 dollaria. Rahat menivät kirkon toiminnan tukemiseen.

 

 

Nyyttäreitä kirkossa järjestetään noin kerran kuukaudessa ja muuten tarjolla on kahvia, että seurakuntalaiset saavat kokoontua yhteen seurustelemaan jumalanpalveluksen jälkeen. Mielestäni käytäntö on erittäin hyvä ja tukee osaltaan seurakuntalaisten sosiaalisia suhteita. Yhteisö on tiivis, mutta uudetkin jäsenet otetaan hyvillä mielin mukaan. Etenkin seurakuntaan toivotaan nuoria jäseniä, sillä suurin osa jäsenistä on vanhoja.

 

Kirkkojen asema Kanadassa eroaa Suomesta siinä, että valtionkirkko järjestelmää ei tunneta. Kirkot saavat varansa seurakunnan lahjoittamista kolehtirahoista ja muista lahjoituksista. Ne ovat itsenäisiä instituutioita ja toimivat erillään valtiosta. Joidenkin Suomesta tulleiden pappien on toisinaan ollut vaikea ymmärtää, että heidän on toimittava pienillä resursseilla, sillä suurin osa seurakuntalaisista on eläkkeellä olevia ihmisiä, eikä heillä juurikaan ole ylimääräistä rahaa. Kirkko kerääkin rahoja lisäksi esimerkiksi vuokraamalla tiloja kokoustiloiksi tai harrastustoimintaa varten. Jumalanpalvelusten lisäksi Agricola kirkossa toimii pyhäkoulu sekä erilaisia kerhoja. Kirkkoa johtaa kirkkoneuvosto, joka koostuu talla hetkella yhdeksasta seurakuntalaisesta.

 

 

Agricola kirkko

 

Kirkosta suuntasimme Suomi-Kotiin, jossa vietettiin vuosittaista muistopäivää niiden asukkaiden muistoksi, jotka ovat kuluneen vuoden aikana kuolleet.  Muistopäivän ajatuksena on, että kuolleiden asukkaiden omaiset saavat tulla muistelemaan yhdessä Suomi-Kodin asukkaiden ja henkilökunnan kanssa. Tänä vuonna kuolleita oli 12 joten ihmisiä oli paikalla runsaasti. Muistotilaisuus alkoi virrellä, jonka jälkeen pappi puhui jonkin aikaa. Sitten oli vuorossa kynttilöiden sytyttäminen. Jokaisen kuolleen muistoksi sytytettiin kynttilä ja jos kuolleen omaisia oli paikalla he saivat sytyttää kynttilän. Tämän jälkeen omaiset saivat kukin vuorollaan muistella edesmennyttä sukulaistaan tai sanoa jotakin paikalla olijoille. Lopuksi vielä pappi päätti tilaisuuden yhteislaululla.

 

Muistotilaisuuden päätyttyä siirryimme kahvihuoneeseen, jossa tarjolla oli pientä purtavaa. Itse autoin tarjoilussa, sillä vieraille ja asukkaille tarjoiltiin pöytiin ja niinpä ylimääräinren käsipari ei ollut lainkaan pahitteeksi. Sitten oli vielä jäljellä siivoaminen, jonka jälkeen minun ja Leilan olikin jo kiiruhdettava seuraavaan paikkaan.

 

Seuraava määränpäämme oli Doubletree Hilton hotelli, jossa järjestettiin National Maple Leaf tanssikilpailu. Leilan tanssinopettaja oli saanut meille liput erikoishintaan joten toki halusimme hyödyntää mahdollisuuden. Lajeina kilpailussa olivat perinteiset tanssit, rytmitanssit sekä cabaree tanssi. Tilaisuus alkoi seitsemältä ja kesti aina ilta yhteen saakka. Nuorimmat kilpailijat kilpailivat junioriluokassa ja olivat vain 11-13-vuotiaita. Vanhimmat taas kilpailivat senioriluokassa. Välillä mukana oli myös ammattilaissarjan luokkia, joissa tanssivat muun muassa Kanadan cabaree- ja rytmitanssien mestarit. Tunnelma salissa oli todella upea. Ihmiset seisoivat ja hurrasivat tanssijoille koko kuusi tuntia, jotka kilpailu kesti. Osa yleisöstä oli jopa ollut paikalla aamu kahdeksasta asti, jolloin amatööriluokat aloittivat kilpailunsa, mutta energiaa tuntui siitä huolimatta riittävän. Kokemus oli hieno ja, pitkästä päivästä huolimatta, ehdottomasti vaivan arvoinen.

 

 

Cabaree tanssia