Hola! Marraskuun 20. Päivänä nousimme lentokoneeseen Toronton Pearson International lentokentältä ja aloitimme matkan kohti Havannaa, Kuuban pääkaupunkia. Aikomuksenamme oli viettää siellä viikon loma auringossa. Minä ja Essi lensimme suoraan Havannaan ja niinpä ehdimme jo ensimmäisenä iltana tutustua hotellin baariin ja pulahtaa nopeasti uima-altaassa. Matka sujui hyvin lukuunottamatta sitä, että emme koskaan selvitynyeet lentokentältä matkatoimiston bussiin vaan jouduimme ottamaan taxin hotelliin. Anu, Ansku ja Tomy sen sijaan lensivät ensin Varaderon kaupunkiin ja ajoivat sieltä Havannaan. Niinpä he saapuivat sen verran myöhään ettemme tavanneet toisiamme ennen kuin seuraavana aamuna.

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Rantakadun auringonlaskua

 

Kuubassa elettiin talviaikaa ja illat osoittautuivat yllättävän viileiksi. Muutamana päivänä satoi, mutta ehdimme toki viettää yhden uima-allas päivänkin. Meillä oli tapana kysyä vastaanotosta, millaista säätä seuraavaksi päiväksi on luvattu, sillä se auttoi meitä suunnittelemaan tulevaa ohjelmaa. Vastaus oli aina kylmää, mutta käytännössä lämpötila saattoi päivällä nousta 25:een asteeseen. Paikallisten englannin kielen taito osoittautui yllättävän huonoksi. Turistikeskuksissa englannilla pärjäsi, mutta vähänkin syrjäisemmillä alueilla tai pienemmissä liikkeissä ja ravintoloissa ihmiset eivät puhuneet kirjaimellisesti sanaakaan englantia. Itse osaan espanjasta aivan alkeet joten sen ja elekielen avulla oli pärjättävä.

 

Yksi parhaista kokemuksista matkan aikana olikin, kun lähdimme Leninin puistoon noin puolen tunnin matkan päähän Havannan keskustasta. Kierreltyämme puistossa koko päivän kävi ilmi, että puistoon oli mahdotonta saada taxia. Paikalliset eivät puhuneet lainkaan englantia, mutta onnistuimme selittämään haluavamme Havannaan. Ihmiset tulivat avuksemme pysäyttämään ohiajavia autoja ja yrittivät selittää meille bussireittiä. Lopulta ohi sattui ajamaan bussi ja eräs mies pysäytti sen ja kertoi kuljettajalle minne haluamme. Lisäkis hän vielä antoi meille Kuuban rahaa, jolla maksaa matkamme. Kuubassa on nimittäin kaksi eri valuuttaa, yksi turisteille ja yksi paikallisille. Meillä ei luonnollisesti ollut paikallisten rahaa ja busii ei huolinut turistirahoja. Oli siinä matkustajilla naurussa pitelemistä kun astuimme bussiin. Kaikki olivat kuitenkin todella ystävällisiä ja huolehtivat, että jäämme pois oikealla pysäkillä ja pääsemme vaihtamaan Havannan bussiin. Havannan bussin kuljettaja vieläpä antoi meille peson alennusta, sillä paikalliset rahavaramme eivät olleet aivan riittävät viiden ihmisen matkoihin. Kokemus oli erittäin mielenkiintoinen ja siitä jäi kaikille todella hyvä mieli. Oli hienoa huomata, kuinka ihmisten kanssa tulee toimeen ilman yhteistä kieltä jos vain haluaa.

 

Pitkan etsinnan jalkeen loysimme Leninin patsaan

 

John Lennon puistossa tormasimme itseensa John Lennoniin

 

 

Toinen asia, joka Havannasta jäi erityisesti mieleen olivat pimeät taxit. Ne olivat sekä helpoin että halvin tapa kulkea paikasta toiseen. Taxit eivät poikenneet Havannan yleisestä katukuvasta vaan olivat vanhoja värikkäitä amerikkalaisia autoja tai pieniä ladoja. Oli varsinainen kokemus ahtaa viisi ihmistä ladan kyytiin tai matkustaa vanhalla amerikkalaisella autolla, josta puuttuivat ovet. Yhtä taxia piti työntää jokaisen pysähdyksen jälkeen, että auto saatiin liikkeelle ja välillä oli pidettävä taukoja, ettei moottori päässyt ylikuumenemaan. Itse olen sitä mieltä, että viikko olisi ollut paljon tylsempi ilman jokapäiväisiä taximatkoja.

 

Menossa pimean taxin kyytiin

 

 

Ei ihan osuvin kenkavalinta koko paivan kavelya varten!

 

 

Havanna kaupunkina osoittautui erittäin monipuoliseksi. Kaupungista löytyi museoita, kirkkoja, kalliita hotelleja, turistikauppoja, paikallisia pieniä liikkeitä, markkinoita sekä erittäin köyhiä paikallisten asuinalueita. Yleisesti ihmiset Havannassa ovat hyvin köyhiä, sillä ihmiset muuttavat maaseudulta pääkaupunkiin ansaitakseen turismilla. Turismi on paras tapa ansaita rahaa, mutta toisaalta Havannassa hinnat ovat myös huomattavasti korkeampia kuin muualla Kuubassa ja niinpä tulos on oikeastaan plus miinus nolla. Havannassa asuu tällä hetkellä noin 2 miljoonaa ihmistä, joista noin miljoona on poliiseja. Kyseessä on kommunistinen maa joten suurin osa ihmisistä on valtion palveluksessa. Palkka jota valtio maksaa on lähes kaikille sama. Poikkeuksia ovat korkeasti koulutetut ihmiset kuten lääkärit tai asianajajat. Valtion maksama palkka on pieni ja sen vuoksi monet harjoittavat myös itsenäistä liiketoimintaa kuten ajavat pimeää taxia tai myyvät tuotteita markkinoilla. Myös kerjääminen on erittäin yleistä. Kuuba ei edelleenkään tee kauppaa USA:n kanssa ja esimerkiksi kanadalaisten passeihin ei leimata Kuuban leimaa, sillä kuubalaiset eivät halua aiheuttaa kanadalaisille ongelmia USA:n rajalla. Tämä on melko huvittavaa, sillä kuietnkin USA:n dollarit ovat yleisesti käytössä maksuvälineenä ja esimerkiksi Havannan kaupungintalo on tarkka kopio valkoisesta talosta.

 

 

Havannan keskustaa

 

 

Tormasimme armeijan rakennukseen, joka oli varustettu Che Guevaran kuvalla

 

Viikon aikana meillä oli aikaa käydä Havannan kaupunkikierroksella, vallankumous museossa ja Leninin puistossa saekä tutustua Havannan vanhaan kaupunkiin, moderniin keskustaan sekä kuubalaisiin sikareihin ja mojito-drinkkeihin. Viikko oli erittäin antoisa ja tervetullut tilaisuus rentoutua harjoittelun lomassa. Paluu lumiseen Kanadaan ei liiemmin houkutellut, mutta täällä sitä taas ollaan räntäsateen ja purevan kylmän tuulen armoilla.