Torstaina 14. Päivä marraskuuta Anun mies Tomy kävi vuokraamassa auton ja niinpä minä, Essi, Ansku. Anu ja  Tomy otimme perjantain vapaaksi ja lähdimme viettämään pidennettyä viionloppua Montrealiin. Montreal sijaitsee noin kuuden tunnin ajomatkan päässä Torontosta Quebecin Provinssissa. Matkalla pysahdyimme Tyendinagan ja Deseronton intiaanireservaatissa. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään perinteinen intiaanikylä vaan alue, jonne alkuperäisasukkaat saavat valtiolta taloja ilmaiseksi. Kanadassa alkuperäisasukkaat saavat ilmaiset talot, koulutuksen ja terveydenhuollon. Lisäksi kaikki on heille verovapaata. Tällä tavalla pyritään hyvittämään siirtomaavallan aikaista sortoa ja intiaanikulttuurin tuhoamista. Kulttuuria ei tietenkään tällä tavalla saada takaisin, mutta sen sijaan kyllä uusia ongelmia. Monet alkuperäisasukkaat elävät valtion tuella ja käyttavät suurimman osan rahoistaan alkoholiin. Niinpä alkoholismi on suuri ongelma alkuperäisasukkaitten keskuudessa. Pääasiassa alue oli melko karua ja talot olivat tavallisia omakotitaloja. Löysimme sentään yhden tiipiin sekä intiaaniaiheisen matkamuistomyymälän, josta Essille mukaan tarttuivat pienet mokkasiinit kummitytölle. Muuten alkuperäisestä kulttuurista ei juuri ollut merkkejä nähtävissä. Intiaanireservaatista jatkoimme matkaa Montrealiin, jonne saavuimme vasta illansuussa. Etsimme mukavan hostellin ja lähdimme sitten syömään. Päädyimme erääseen baariravintolaan, jossa vietimme iltaa kunnes lähdimme pitkästä matkasta uupuneina takaisin hostelliin nukkumaan.

 

2073573.jpg<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Intiaanireservaattia

 

Lauantaina nousimme jo hyvissä ajoin ja lähdimme tutkimaan kaupunkia. Vietimme päivän vanhassa kaupungissa, jossa pysähdyimme myös syömään ranskalaisia crepsejä kerman ja mansikoiden kera. Montreal kuten koko Quebecin provinssikin ovat erittäin ranskalaisia alueita. Vanhassa kaupungissa saattoi melkein kuvitella olevansa Ranskassa ja muutenkin katukuva oli hyvin eurooppalainen Torontoon ja Ottawaan verrattuna. Pääasiallinen kieli oli ranska ja paikallisten englannin kielen taito ei aina ollut parhaimmasta päästä. Englanninkieliseen kysymykseen saattoi saada ranskan kielisen vastauksen, mutta hyvin me silti pärjäsimme, vaikkei kukaan meistä juuri osannut ranskaa. Tällä kertaa sää ei todellakaan suosinut meitä, sillä koko lauantai päivän satoi ja illalla sade yltyi todelliseksi kaatosateeksi niin ettei sateenvarjoistakaan ollut juuri hyötyä. Palasimme litimärkinä hostellille ja toivoimme kenkiemme kuivuvan seuraavaksi aamuksi.

 

2073570.jpg

 

Vanhassa kaupungissa oli jo joulukoristeitakin

 

Sunnuntai aamuna sade oli lakannut, mutta ulkona oli hyytävän kylmä ja tuuli oli jäätävä. Aloitimme päivän menemällä kunnon aamiaiselle. Kananmunia, ranskalaista paahtoleipää, hedelmiä, perunoita ja salaattia mehun ja teen kanssa. Loppupäivänä ei sitten enää nälkä ollutkaan. Ajoimme Montrealin laidalla sijaitsevalle vuorelle, jonka näköalapaikalta avautui upea näköala yli koko kaupunkin. Kylmän sään vuoksi emme kuitenkaan jääneet vuorelle patikoimaan vaan suuntasimme kohti Ottawaa, jossa Anu, Ansku ja Tomy eivät olleet vielä käyneet. Pysähdyimme syömään päivällistä Ottawassa ja kiersimme pikaisesti tärkeimmät nähtävyydet. Sitten olikin jo aika lähteä kohti kotia. Matka sujui rattoisasti torstaina alkavaa viikon pituista Kuuban matkaa suunniteltaessa. Tosin välissä pitäisi vielä viettää muutama päivä töissäkinJ

 

2073565.jpg

 

Aamiaisella

 

2073571.jpg

 

Nakoalapaikalta naki hyvin muun muassa Olympia stadionin