Eräänä iltapäivänä Leila pyysi minut mukaansa erään hoivaosaston asukkaan hautajaisiin. Tartuin tilaisuuteen, vaikkakin hieman epäilevästi, sillä en ollut edes pukeutunut hautajaisvaatteisiin ja minua hieman arvelutti, mitä asukkaan omaiset siitä sanoisivat. Yllätyksekseni vastaanotto oli oikein hyvä ja omaiset olivat iloisia, että tulin. He sanoivat hautajaisten olevan kiinnostava kokemus, sillä kanadalaiset hautajaiset eivät noudata aivan samaa kaavaa kuin suomalaiset hautajaiset.

Hautajaiset pidettiin Saint Paulin katedraalissa Yorkin hautausmaa alueella. Tilaisuus oli englannin kielinen ja muistutti mielestäni aika lailla Suomalaisia hautajaisia. Papin osat olivat ehkä poikkeavimmat, mutta ei niissäkään kovin suurta eroa ollut. Käytännön asioista panin merkille ainakin, että kukkia ei viety arkun päälle vaan ne olivat siellä valmiina. Lisäksi arkku vietiin hautapaikalle ruumisautolla, koska hautausmaa oli niin suuri, eikä sitä laskettu hautaan vaan jätettiin odottamaan myöhempää hautausta. Lopuksi pidettiin kahvitilaisuus. Kokemus oli kiinnostava, vaikka toisinaan minusta tuntuikin, ettei minun ehkä pitäisi olla mukana, sillä en mitenkään erityisemmin tuntenut kuollutta asukasta. Olen kuitenkin iloinen, että lähdin mukaan, sillä ovathan hautajaiset kokemus muiden joukossa ja ne ovat myös säännöllinen osa hoiva-osaston johtajan työtä.