Uudeksi vuodeksi minä ja Essi matkustimme New Yorkiin. Viivyimme siellä viisi päivää ja kiersimme tärkeimpiä nähtävyyksiä. Kolmen ensimmäisen päivän aikana kiersimme muutamassa museossa, kävimme vapauden patsaalla ja Central Parkissa sekä vain kävelimme ympäri Manhattania katsellen ympärillemme. Lisäksi ehdimme kävellä Brooklynin siltaa ja käydä Broadwaylla katsomassa Hairspray-musikaalin. Uudenvuoden aattona Kävimme tutustumassa Harlemin kaupunginosaan, jonka jälkeen teimme ostoksia. Noin kello kymmenen aikaan lähdimme kohti Times Squaria vain todetaksemme, että päädyimme noin kymmenen poikkikadun päähän Times Squaresta, sillä poliisi oli sulkenut kaikki kadut liian suuren ihmismäärän vuoksi. Saimme kuitenkin katsella Times Squarin tapahtumia suuren tv-ruudun välityksellä ja ilotulitusraketit ammuttiin Central Parkista aivan meidän olinpaikkamme vierestä, joten pääsimme katselemaan niitä aitiopaikalta. Illan aikana tutustuimme muutamaan ranskalaiseen opiskelijaan, jotka olivat tulleet Montrealista viettämään uutta vuotta New Yorkiin ja loppuillan vietimmekin heidän kanssaan. Jossakin vaiheessa minä ja Essi tosin eksyimme toisistamme ja tapasimme lopulta lentokentällä lähteäksemme takaisin Kanadaan. Kaikki ei kuitenkaan sujunut aivan suunnitelmien mukaan, sillä Essi oli kadottanut passinsa ja rahansa eikä näin ollen päässyt lähtemään maasta. Minä lensin Kanadaan ehtiäkseni seuraavana päivänä lähtevälle Suomen lennolleni ja Essi lähti suunnistamaan kohti Suomen konsulaattia. Kanadaan Essi saapui lähtöpäiväni aamuna matkustettuaan bussilla New Yorkista Torotoon. Kaikki päättyi siis hyvin ja mikä parasta Essi pääsi auttamaan minua tavaroiden kantamisessa lentokentälle:)

Toisena päivänä kävimme muun muassa Wall Streetillä, joka oli koristeltu amerikkalaiseen tapaan.

 

Näköalaa Empire State Buildingin huipulta. Kuvassa Manhattan ja East River, jonka toisella puolella näkyy Brooklynin kaupunginosa.

 

Times Square kuului kolmannen päivän ohjelmaan

 

Times Squarilta ostin herkullisen kuuman Pretzelin

 

Neljäntenä päivänä kävimme muun muassa vapauden patsaalla

 

Hauskaa uutta vuotta 2009!

Viimeinen harjoittelupäiväni oli jouluaatto. Suomi-Kodissa joulua juhlittiin jouluruokien, esityksien ja joulupukin voimin. Perinteiset jouluruoat kuten rosolli, kinkku ja erilaiset laatikot maistuivat asukkaille ja monet olivat tunnelman kohottamiseksi vetäneet tonttulakin päähän. Pääsin itsekin osallistumaan yhteen esitykseen. Tosin sain kuulla sen vasta noin minuutti ennen esityksen alkua. Kyseessä oli lumihiutaletanssi, jonka esittivät jotkut henkilökunnan jäsenistä, muutama vapaaehtoinen ja erään vapaaehtoisen lapsenlapsi, joka oli 7-vuotias. Minulla ja Leilalla ei ollut aavistustakaan askelista, mutta 7-vuotias lapsenlapsi käski meidän vain seurata perässä ja matkia häntä ja hyvinhän se tietysti meni. Joulupukki saapui iltapäivällä ja jakoi jokaiselle asukkaalle pienen paketin, josta löytyi muun muassa suklaata ja vapaaehtoisten leipomia piparkakkuja.

Päästyäni kotiin töistä söin päivällistä perheen kanssa ja noin kello kymmeneltä lähdin Leilan kanssa Agricola kirkkoon. Siellä pidettiin Midnight candlelight service, joka koostui pääasiassa amerikkalaisista joululauluista. Jokainen osanottaja sai myös kynttilän, joka loppuvaiheessa sytytettiin tuomaan valoa kirkkoon. Jumalanpalvelus loppui keskiyöllä, jonka jälkeen kiertelin Leilan kanssa katselemassa jouluvaloja, jotka amerikkalaiseen tapaan ovat aivan uskomattomia. Joitakin taloja tuskin näkee valojen ja jättimäisten vilkuttavien joulupukkien takaa. Erään talon valot jopa vilkkuivat ja vaihtuivat joululaulujen tahtiin. Kotona olin vasta puoli kaksi aamulla ja silloin olikin aika viedä joululahjat kuusen alle odottamaan aamua ja käydä itse nukkumaan.

Kanadassa varsinainen juhlapäivä on joulupäivä. Perhe heräsi aikaisin ja lähti joulukirkkoon, mutta minä ja Essi päätimme nukkua hieman pidempään. Perheen tultua kirkosta he valmistivat aamiaisen – pekonia, makkaraa, tomaatteja ja kananmunia, joista minä kasvissyöjänä tosin söin vain kananmunia ja tomaatteja. Syötyäni lähdin kauppaan ostamaan sokeria, jota Mary-Lou oli unohtanut ostaa ja palatessani muut olivat jo jakamassa lahjoja. Oletin saavani mahdollisesti yhden lahjan Essiltä, mutta Daisy (toinen perheen tytöistä) antoi minulle kokonaisen pinon paketteja. Sain yhden Johnilta ja Mary-Loulta, yhden Poppylta ja Daisylta, yhden Essiltä ja yhden perheen koiriltaJ Minä ja Essi annoimme tytöille suomalaista suklaata, ruisleipää ja muumilakritsit ja Johnille ja Mary-Loulle suomalaista kahvia sekä suomalaista designia olevat kahvikupit.

Lahjat valmiina jaettavaksi

Noin kello neljä päivällisvieraat olivat saapuneet ja aloitimme joulupäivällisen. Paikalla oli noin kaksikymmentä ihmistä, jotka olivat pääasiassa sukulaisia ja perhetuttuja. Monet heistä olin tavannut jo Thanksgiving päivällisillä aiemmin syksyllä. Tarjolla oli perinteisiä jouluruokia kuten kalkkunaa ja bataattimuhennosta. Noin kello kuusi lähdin harjoitteluohjaajani Leilan luo, jossa vietettiin suomalaista joulua kalkkunan, kinkun, rosollin ja lanttulaatikon voimin. Paikalla oli Leilan ystäviä Suomi-Kodista ja kirkosta. Päivällisen jälkeen luvassa oli lahjojen jakoa. Palattuani kotiin olikin jo nukkumaanmeno aika ja Boxing day eli tapaninpäivä kului seuraavan päivän New Yorkin matkaa varten pakkaillessa.

Joulupäivällinen Johnin ja Mary-Loun luona

 

Leilan luona joulua viettämässä

Noin viikkoa ennen joulua sisareni tuli tapaamaan minua Torontoon ja toimin hänen oppaanaan viikon verran. Kiersimme joitakin nähtävyyksiä kuten CN-Towerin, China townin ja Little Italyn sekä tutustuimme kanadalaiseen donitsikahvilaan nimeltä Tim Horton's. Loppuviikolla kävimme Essin kanssa katsomassa Kansallisbaletin esittämän Pähkinänsärkijä baletin. Esitys oli todella hieno ja näkyvyys oli mainio, vaikka paikkamme olivatkin ylimmällä parvella. Kävimme myös päivällisellä siskoni ystävän Michellen ja tämän siskon Nicolen kanssa, jotka asuvat Torontossa. Viikko sujui mukavasti lukuun ottamatta lumimyrskyä ja muutenkin kurjaa säätä, joka sotki liikenteen ja teki ulkona olosta muutekin sietämätöntä. Siskoni lähdettyä minulla olikin  jäljellä enää kolme harjoittelupäivää ja sitten olikin aika valmistautua jouluun.

Siskoni Katri Eaton Centre -ostoskeskuksen kookkaan joulukuusen edessä

Nicole ja Michelle

Oman projektitehtäväni nimeltä General Orientation Day toteutin suunnitelmien mukaan 10.12. Projektin tavoitteena oli järjestää orientaatio päivä opiskelijoille ja uusille työntekijöille. Päivän aikana esiteltiin Suomi-Kotia, sen toimintaa, suomalaista kulttuuria sekä muita tärkeitä asioita. Mukana oli eri alan ihmisiä, kuten aktiviteetti ohjaaja, kirjanpitäjä ja lääkäri kertomassa omista tehtävistään ja niihin liittyvistä asioista. Päivän päätteeksi kerättiin palautetta ja päivästä kirjoitettiin raportti. Päivä sujui ilman suurempia ongelmia, vaikka aivan suunnitelmien mukaan ei edettykään. Itselleni projektista ainakin oli paljon hyötyä, sillä suunnitteluun osallistuminen mahdollisti sen, että sain hyvin paljon tietoa päivän aikana käsiteltävistä aiheista sekä tietysti kokemusta koko päivän tapahtuman järjestämisestä ja suunnittelusta.

Yksi tehtävästäni oli koota osallistujille infopaketti Suomi-Kodista ja päivän aikana käsitellyistä asioista 

 

Jokainen osallistuja sai Facts About Finland -kirjan

Suomesta on muuttanut ihmisiä Kanadaan jo 1800-luvulta saakka. Varhaisimmat merkinnät suomalaisista maahanmuuttajista ovat 1870-luvulta, jolloin Kanadaan saapui suomalaisia työskentelemään kanaali- ja rautatien rakennustöissä. 1890-luvulle mennessä suomalaiset olivat vakiinnuttaneet omat yhteisönsä Brittiläiseen Kolumbiaan, Preeria Provinsseihin sekä Ontarioon. Samanlaisen ilmaston ansiosta suomalaiset sopeutuivat hyvin ja elättivät itsensä kalastamalla ja metsästämällä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

1900-luvun alkupuolella suomalaiset yhteisöt olivat jo hyvin organisoituneita. Suomalaiset olivat perustaneet omat sanomalehtensä, urheiluseuransa ja seurakuntansa. Vuonna 1921 Kanadassa on tiedetty asuvan 21 494 suomalaisia sukujuuria omaavaa ihmistä. 1930-luvulla Kanada alkoi rajoittaa maahanmuuttoa tiukemmin ja maailmanlaajuisen laman vuoksi monet suomalaiset maahanmuuttajat jäivät työttömiksi ja niinpä monet muuttivat takaisin Suomeen. Tilanne ei lainkaan parantunut Toisen maailmansodan syttyessä ja Suomen joutuessa Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Suomen ja Kanadan suhteet muuttuivat etäisiksi ja maahanmuutto tyrehtyi.

 

Sotien jälkeen suhteet lämpenivät jälleen ja Kanadaan muutti lukuisia suomalaisia. Suurin osa Kanadassa tällä hetkellä asuvista suomalaisista on muuttanut maahan sotien jälkeen tai on toisen polven maahanmuuttajia, joiden vanhemmat ovat saapuneet sotien jälkeen. Suomalaisia tuli metsätöihin monet asettuivat samanlaisen ilmaston takia pohjoiseen jonne vakiintuivat suuret suomalaiset yhteisöt jotka elivät varsin omavaraisesti. Ajan mittaa yhteisöissä kehittyi oma kieli jota kutsuttiin ja yhä kutsutaan nimellä Finglish. Kyseessä on suomen ja englannin kielen sekoitus jota itsekin olen kuullut Suomi-Kodissa käytettävän. Yksi esimerkki on ilmaus 'Mä asun viidennellä lattialla'. Kyseessä on suomalainen muoto englannin kielisestä lauseesta 'I live on the 5^th floor'. Hyviä esimerkkejä  ovat myös 'basketti apeleja' eli basket of apples, joka tarkoittaa korillista omenoita ja 'sitinki huone' eli sitting room, joka tarkoittaa olohuonetta.  Ohjaajani kertoi myös, että monien kanadansuomalaisten käyttämä suomen kieli saattaa olla hieman vanhahtavaa, sillä heillä ei enää ole sukulaisia Suomessa ja niinpä he eivät kuule, miten kieli muuttuu ja kehittyy. Niinpä esimerkiksi ohjaajallani on välillä vaikeuksia ymmärtää Suomessa asuvia sukulaisiaan, jotka käyttävät uusimpia slangisanoja. Myös verbimuodot ja taivutusmuodot tuottavat usein ongelmia. Kuten ohjaajani oppi kantapään kautta – ihmiset menevät museoon, heitä ei laiteta museoon.  

 

Nykyään suuria suomalaisyhteisöjä on ainakin Thunder Bayn ja Sudburyn kaupungeissa, jotka ovat Torontosta muutama sataa kilometriä pohjoiseen. Monet suomalaiset viihtyvät yhä pohjoisessa, sillä kuten sain itsekin todeta käydessäni ohjaajani mökillä, luonto on siellä hyvin samanlaista kuin Suomessa. Nekin suomalaiset, jotka asuvat suurissa kaupungeissa usein ostavat mökin pohjoisesta. Torontossa on suomalaisia seurakuntia kuten Agricola Lutheran Congregation sekä suomalaisia lehtiä kuten Vapaa Sana ja Isien usko. Löytyypä Torontosta jopa suomalaisia tuotteita myyvä kauppa Finnish Placekin. Suomalaisia elokuvia voi käydä katsomassa Canadian Friends of Finland yhdistyksen toimitiloissa ja toisinaan siellä on myös muuta Suomeen liittyvää toimintaa kuten vähän aikaa sitten pidetty seminaari Suomen sisällissodasta.